tiistai 12. joulukuuta 2017

Toni Saarinen

Laitanpa Romen To Die Among Strangersin soimaan ja ajattelen hetken Toni Saarista.

Voisin laittaa myös vaikkapa Mountain Goatsin Rain In Sohon soimaan ja ajatella Toni Saarista. Tai Edgar Broughton Bandin Evening Over The Rooftopsin. Siinä on vain kolme esimerkkiä upeista musiikkiesityksistä, joita olen päätynyt diggailemaan Tonin ansiosta. Niitä on useita muitakin.

Varmasti monella kaltaisellani pakkomielteisellä taideharrastajalla on kutakin itseä kiinnostavaa taiteenlajia kohti ainakin yksi voimaeläin, jonka suosituksiin voi käytännössä aina luottaa. Yleensä niitä on tietysti useitakin, jopa päällekkäin. Minulla on ollut niitä musiikin alueella paljon, mutta päättyvän kalenterivuoden aikana olen saanut Saaris-Tonilta enemmän maaliinsa osuneita vinkkejä kuin keneltäkään vuosiin. Minun elinympäristönihän on kyllästetty hyvän musiikin asiantuntevilla harrastajilla, mutta se on silti eri asia kuin tutustua johonkuhun, joka on sellainen ja lisäksi jotenkin mystisesti samalla esteettisellä aaltopituudella. Ei tarvitse keskustella siitä, onko Beach Boysin rockiin tuoma estetiikka juuri se oma juttu. Itse asiassa en edes tiedä, mitä mieltä Toni on Beach Boysista. Hänen esteettiset mieltymyksensä voivat hyvin olla laajempia tai ainakin eri tavalla laajoja kuin minun.

Jos mennään musiikista muuhun elämään - en sano, että "todelliseen elämään", koska Toni tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, ettei se muu elämä sen todellisempaa ole - tavatessamme ensi kertaa viime vuoden kesällä taas yhden riehakkaan Tarton-reissun merkeissä ymmärsin noin viidessätoista sekunnissa, että tämä hahmo on hahmo, joka tulee jäämään elämääni. Toivon ainakin niin! Yhteisten tuttavien, lähinnä veljeni Pyryn, kautta olin kuullut Saaris-Tonista paljon ja pelkästään hyvää, ja nyttemmin ne väitteet on marinoitu jo useissa vastaavissa koitoksissa ja todeksi osoitettu.

Muuan humalainen tapulikaupunkilainen kommentoi kesällä Tonin katseesta välittyvää syvää empatiaa, ja niinpä Toni tunnetaankin nykyään mm. nimellä Toni "Toni 'Lempeäsilmä' Saarinen" Saarinen. Aiemmin tunsimme hänet vain nimellä Toni "Toni Saarinen" Saarinen. Mutta vitsissäkin voi olla toinen puoli totta. Kyllähän Toni on varsin lempeä ihminen, tai ainakin vaikuttaa onnistuneesti siltä. Lisäksi hän on valtavan sivistynyt, viiltävän älykäs ja ulosannissaan sillä tavalla rauhallinen, että häntä jää kuuntelemaan. Hän ei puhu liikaa, mikä on hyvä asia, koska olennainen välittyy kuitenkin paremmin hieman vähäisemmästä tekstimassasta.

Kaiken yllä mainitun ohella Toni on intohimoinen leffafriikki, tyylipuhtaan kriittinen akateeminen humanisti ja henkilö, jonka kanssa on juotu alkoholia Arktisen rannalla. Elämän moniottelija jos kuka, ja nähdäkseni kaikissa toimissaan samaa sydämen ja kirjojen sivistyksen harmoniaa hyödyntävä.

Tiivistäen voisi sanoa: Saaris-Toni on ihan helvetin hyvä, fiksu ja tärkeä tyyppi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti