Kun nyt elvytän tämän blogin pitkähkön tauon jälkeen, voin vain kokea varsin palkitsevaksi kirjoittaa sen kunniaksi juuri nuorimmasta veljestäni Pyrystä. Kaikki sisarukseni ovat minulle tietysti yhtä rakkaita, mutta juuri siitä syystä myös itse kunkin omat ominaispiirteet nousevat niin selvästi esiin. Pyryn kanssa olemme viettäneet paljon yhteistä aikaa jo siitäkin syystä, että ainoina Peltosina olemme jo vuosikaudet asuneet täällä Helsingissä. Muutkin seikat ovat meitä yhdistäneet ihan konkreettisellakin tasolla, tietysti sekin, että meillä on ollut sekä intressejä että mahdollisuuksia esimerkiksi yhteisiin reissuihin, joita on tehty lähinnä Viroon - viimekesäinen viikon reissu Skotlantiin olikin ensimmäinen kahdestaan tekemämme pidempi ja kauemmas suuntautunut matka, ja sitäkin hienompi kokemus. Minulle henkilökohtaisesti Pyry on paras mahdollinen reissukaveri ja yksi parhaista seuralaisista melkein mihin tahansa toimintaan.
Se on kai tavallaan yllättävääkin, onhan meillä 11 vuotta ikäeroa. Vai onko? Ehkei sittenkään. Enhän varsinaisesti ole koskaan samastunut mihinkään ikäkauden mukaan muuttuvaan ajatukseen siitä, miten elämä pitäisi elää, enkä ole enää moniin vuosiin kokenut, että minulla ja Pyryllä olisi mitään ns. henkistä ikäeroa. Sisarussarjamme ainoana maisterina ja jopa ns. virkamiesuralle päätyneenä hänellä on meistä kaiketi jossain mielessä kovimmat intellektuaalit meriitit. Kaikkien sisarusteni kanssa koen käyväni loistavia keskusteluja samalta viivalta, mutta tottakai akateemisuus yhdistää minua ja Pyryä, vaikka minulta ne luvut kesken jäivätkin.
Muita meitä yhdistäviä asioita ovat voimakas kiinnostus historiaan, kansanperinteeseen, arkkitehtuuriin, luontoon - ja tietysti hyvään ruokaan ja juomaan. Tottakai painotuseroja on, ja niin kuuluukin olla. On mahtavaa, että Pyry on aivan oma ihmisensä, minkä näkee kaikista hänen elämänvalinnoistaan, tuttavapiiristään, taiteellisista mieltymyksistään, tavastaan kohdata ihmisiä. Sama pätee tietysti kaikkiin perheenjäseniini. On slti jotain erityistä siinä, että vaikka Pyry on esimerkiksi metallimusiikkiharrastuksensa kautta joissakin tuollaisissa asioissa itseni kanssa erilaisilla linjoilla, me olemme jo pitkään voineet bondata niissäkin asioissa. Pyryn kautta olen löytänyt itsellenikin toimivia juttuja hänen harrastamistaan genreistä, ja vissiin samaa on tapahtunut toisinkin päin. Luulen, että me olemme aivan yhtä lailla laajentaneet kumpikin toistemme musamakua, ja monessa muussa suhteessa mitään debaattia ei ole koskaan tarvinnut edes käydä.
Kun muistelen sitä, miten istuimme kesällä Stirlingissä William Wallace -monumentin lähettyvillä korkean mäen laella siemaillen skotlantilaista olutta ja katsellen huikaisevaa maisemaa, on minun vaikea olla liikuttumatta. Se oli hieno ja monia asioita kiteyttävä hetki. Koko tuo reissu herätti minussa ajatuksen, että haluan reissata nimenomaan Pyryn kanssa jatkossakin. On jotain siinä harmoniassa, joka on niiden samanlaisten ja toisaalta toisistaan eroavien maailman katsomisen tapojemme välissä.
