Miten kirjoitetaan ihmisestä, joka on samaan aikaan hyvä ystävä ja elämääni aivan käsittämättömässä määrin rikastuttaneen musiikin tekijä? Sattumalta kirjoitan tätäkin tekstiä Väärä raha -paita päällä. Viime päivät olen liikkunut katukuvassa syystakissani, jota koristaa Väärä raha -pinssi. Harmillista kyllä, olen hukannut Väärä raha -kangaskassini, mutta tänään käyttämäni kassi oli kyllä yhtyeen haitaristilta Roinarilta kirjanpalautuksen yhteydessä saatu.
Minulla on paljon musiikkia tekeviä ystäviä, joiden aikaansaannoksia arvostan hirveän paljon, mutta kyllä Jaakko ja Väärä raha ovat aivan erityisessä asemassa. Tämä on siis kirjoitus Jaakosta, ja muut yhtyeen jäsenet todellakin ansaitsevat omansa, mutta samaan aikaan on toki selvää, että vaikka Väärää rahaa ei olisi olemassa ilman yhtäkään sen muusikkoa, visio on kuitenkin ennen kaikkea Jaakon.
On aikamoinen etuoikeus, jos voi seurata huikean lahjakkaan lauluntekijän uraa sen aivan varhaisimmista vaiheista asti. Keväällä 1999 istuin Rovaniemellä Karhugalleriassa varsin säännöllisesti, kun tuolloin alaikäinen Jaakko vetäisi illan ratoksi Olavi Virran Tytön metsässä tai liian huonosti tunnetun Kärki/Helismaa -helmen Rattaanpyörä, joka oli vuosien ajan mielessäni se tärkein Jaakkoon assosioituva biisi.
Sitten seurasi vuosien mittainen välivaihe, jonka aikana itse asuin Helsingissä ja Jaakko Virroilla, Oulussa, Unkarissa... oliko jokin muukin paikka, en voi muistaa. Juuri noina vuosina hän hioi oman lauluntekijyytensä peruspalikat kohdilleen. Lähinnä käännösmateriaalia esittänyt Orkestar Business Class tuntuu jälkikäteen välivaiheelta, niin kova juttu kuin se varsinkin livenä silloin olikin.
Mutta Väärä raha. Olin käsittääkseni läsnä orkesterin aivan ensimmäisellä ja epävirallisella keikalla eräissä opiskelijabileissä. Olisi varmaan pitänyt laskea noita keikkoja, koska niitä on vajaan seitsemän vuoden mittaan kertynyt kymmeniä. Mennään uskoakseni lähempänä sataa. Puhun nyt toki itse näkemistäni keikoista. Bändihän vetää niitä sellaiset 80 vuodessa.
Tämänhän piti olla kirjoitus Jaakosta, ei hänen yhtyeestään. Mutta Väärä raha on paitsi musiikkia, myös elämänasenne. Ja vaikka jokainen bändiläinen heijastelee sitä asennetta omalla tavallaan aivan 5/5 täydellisesti, niin Jaakon asennehan se on.
Kun nyt mietin Jaakon vaikutusta elämääni, niin minun on kyllä todella vaikea keksiä sellaista musiikintekijää, joka olisi aiheuttanut edes likimainkaan vastaavia onnentunteita ainakaan niin usein. On niin monia keikkoja, joilla olen tanssinut murheeni unohduksiin ja edes hetkeksi muistanut sen, että arjen ja ankeuden keskellä on välillä mahdollista kokea jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.
Vaikka nyt Kumpulan kyläjuhlat 2012, Kääntöpöydän elojuhlat samana vuonna, Telakka itsenäisyyspäivän aattona 2013 tai H2Ö 2014.
Näistä voisi kirjoittaa loputtomiin, näistä keikoista. Tiedättekö, kuinka vaikeaa oli valita tuohon edelliseen kappaleeseen edes nuo esimerkit? Mutta vasta nyt päästään siihen, että Jaakko Laitinen yksityishenkilönä on tietysti aivan muuta ja aivan yhtä 5/5 kuin Väärän rahan laulaja Jaakko Laitinen.
Hän on vallankumouksellinen, elämän rakastaja, mielipiteissään ja tunteissaan ehdoton ihminen, luultavasti paras tuntemani ruoanlaittaja, vieraanvaraisuuden ruumiillistuma.
Soundissa oli joskus semmoinen sarja, jossa avustajat saivat kirjoittaa suosikkiartististaan otsikolla Minun tähteni. Minun tähteni olisi Jaakko Laitinen.
