On aidosti ihanaa päästä kirjoittamaan tässä blogissa Heidi Väkevästä. Hän on sentään terävimpiä tässä elämässä tapaamiani ihmisiä. Joskus syksyllä 2004 olin vuokratyöläisenä Lauttasaaren Alepassa, jossa Heidi oli silloin vakkarina. Mainitsin olevani menossa kirjamessuille ja sanoin jotain Jari Tervosta. Heidi veti hölmön ilmeen naamalleen ja larppasi "Jari-poika-tervoa" puhumassa "Myyrä-romaanistaan".
Tuommoiseen ihmiseenhän sitä ihastuu saman tien.
Myöhemmin tiemme kohtasivat oudoissa olosuhteissa, eikä kai ole liioittelua väittää, että seurustelimmekin jonkin aikaa. On aika harmillista, että se tapahtui hieman haasteellisessa vaiheessa meidän kummankin elämää. Onnekasta kuitenkin on, että näistä haasteista selvittiin siihen hyvään ystävyyteen, joka välillämme nykyään vallitsee.
Heidi Väkevä on nimittäin eräs älykkäimmistä ja ihanimmista tuntemistani ihmisistä. Syntyperäinen pohjoishelsinkiläinen, jossa on iso geneettinen annos Karjalaa. Häslääjä, joka lukee parempia kirjoja kuin professorisi. Vannoutunut maunulalainen ja tuon kaupunginosan tärkein vegaani, Antti Nylénin tullessa hyvänä kakkosena.
Vihainen, vimmainen ja upea Heidi Väkevä edustaa minulle jotain semmoista, jonka perään haikailen usein. Kaikki hänen kanssaan viettämäni hetket ovat olleet tärkeitä hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti