Rakas ystäväni Esa Mattila on varmasti yksi vanhimmista tuttavuuksista, joita tulen tässä blogissa käsittelemään. Alun perin hän oli sallalainen virtuaaliystävä ajalta ennen internetiä, muutti sitten ratkaisevan hetken ajaksi Rovaniemelle ja muuttui liveystäväksi, on myöhempinä vuosina seilannut pitkin eteläisempiä paikkakuntia, ilmaantunut näkökenttääni milloin useammin, milloin harvemmin, mutta aina yhtä toivottuna vieraana.
Minulle, rovaniemeläiselle, Esan osa on monessa mielessä ollut edustaa todellista lappilaisuutta, halusi hän eli ei. Poromiehen poikana ja kasvuolosuhteidensa vääjäämättömänä seurauksena hänessä on aina ollut jotain sellaista tinkimättömyyttä ja "suoraselkäisyyttä", jota olen itse halunnut ihannoida ja toisintaa, monesti ihan asiasta tehden. Esalle kyse tuskin on ollut mistään sen erityisemmästä, ihan normaalista sallalaisesta elämännäkemyksestä vain. Salla ei vaikuta koskaan olleen mikään mussuttajien kultapääkaupunki.
On kuitenkin muistettava, että Esa Mattila on ollut sallalaiseksi nuoreksi erinomaisen vaihtoehtoinen nuori. Hänen harrastuksensa erikoisempien musiikin muotojen parissa eivät ole koskaan tunteneet mitään tyypillisiä genrerajoja. Jo silloin, kun minä asuin Rovaniemellä ja Esa Sallassa, valisti hän minua yhtä hyvin Radiopuhelimien, Mercyful Faten, Bad Religionin kuin kokeellisemman konemusiikinkin suhteen. C-kasetteja kulkeutui Sallasta Rovaniemelle. Kuuntelin niitä vaikuttuneena.
On monen monta hurjiin nuoruusvuosiimme liittyvää anekdoottia, jotka voisin tähän kirjata. Suosikkini - vaikkei se ehkä tarinana olekaan kovin kummoinen - liittyy kuitenkin siihen yöhön syksyllä 2000, kun istuimme baarien sulkeutumisen jälkeen Esan ja Antti Örnin kanssa Rovaniemen hautausmaalla sankarihautojen muistomerkillä juomassa viinaa, kunnes se loppui. Se oli oudosti valaistu se muistomerkki, ja yö oli kylmä. Mitään järkeä toiminnassa ei ollut, mutta näiden kahden ihmisen kanssa se tuntui ilmeiseltä ratkaisulta.
Sittemmin Esa on asunut niin monessa eri paikassa, etten muistakaan - Virroilla, Kuopiossa, Helsingissä moneen eri otteeseen, Irlannissa, Kokkolassa... Hän on löytänyt ammatin ymmärtääkseni erittäin pätevänä äänimiehenä, ja luulen, että hänessä on jonkin verran kliseis-vertauskuvallista kulkuria. Useinkaan en ole edes pysynyt kärryillä siitä, missä hän milloinkin vaikuttaa.
Mutta varsin säännöllisesti häneen kuitenkin törmään, sattumalta tai suunnitellen, ja saan aina todeta, että Esan vähäeleinen huumorintaju, terve haastamisen halu ja kiivas, itsestäänselvää lässytystä karttava äly ovat ennallaan aivan samoin kuin hänen pohjimmiltaan superempaattinen elämänotteensa. Minusta tuntuu siltä, että tarvitsen nimenomaan Esa Mattilan kaltaisia ihmisiä ympärilleni jaksaakseni sekä ajatella että ottaa rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti